mun sydän skippas just pari lyöntii, ku mulle sanottii, että nyt on lähtö osastolle/katkolle/laitokseen, mihin vaan hoitoon. eli en pääse thaimaahan. itkukohtauksen jälkeen, sitten juttelin äidin kanssa vaikka faija olikin kokoajan siinä vieressä, hoputti mua pakkaamaan ainakin viikon ajaksi. lähetin äidille viestiä ja kysyin, että onko mut oikeesti tulossa hakemaan, se vastas vaan et koittaa soittaa uudelleen, koska ei ensin vastattu, tietysti sitte aloin anelemaan, nostin tietty viestin yhtyeyteen sen, että mulla on BVB keikka ens tiistaina, ja en pääsis sinne jos oon hoidossa.
vittu eipähän tule sillä hetkellä mieleen, kun en ole tunnilla, että "voi saatana nyt joudun hoitoon" - I mean, mul on paljon tuttuja joilla on menny koulu pahemminkin ja muutenkin on suurempia ongelmia, silti ne pääsee koulusta läpi, sit heti ku mä tuun jonnekki nii kaikki kattoo helvetin vinoo ja sanoo et tarviin apua. I just don't understand.
onneks sain taas kerran yhen mahdollisuuden ;----; en kestäis sitä jos en pääsiskään thaimaahan ku oon oottanu sitä niin kauan..
"every day I just want you more and more"
onneks mulla on sentään eräs pikku hihhuliini järvenpäästä, nimeltään mainitsematon
